Reissussa mukana Heli Virtanen sekä koirat Into & Jorma, Heidi Hautala sekä koirat Siru & Simba ja minä koirineni Irina, Zoni & Alise. Matka tehtiin Helin isolla asuntoautolla. Vasemmalla kuva koko poppoosta.

Heli saapui jo torstai-iltana meille Nurmoon. Aloimme heti valmistelemaan koiria näyttelykuntoon, perjantai-aamuksi jäi vain Zoni-pennun pesu ja föönaus. Tai niin me luulimme, mutta paljon muutakin hommaa jäi hoidettavaksi. Helin asuntoauton sisätilan lämmitin alkoi temppuilla torstai-iltana, joten korjaamolle pitäisi päästä vielä perjantaina ennen lähtöä tai muuten olisimme joutuneet nukkumaan kylmässä autossa. Toinen huolenaihe oli Helin toisen koiran ummetusvaivat. Jouduimme lääkäröidä Jorma-herraa Seinäjoen eläinklinikassa, luojan kiitos heillä oli tarjota meille peruutusaika. Jormalle tehtiin peräsuolen huuhtelu ja tukkeumaa aiheuttaneet luunsirut saatiin pois ja Jorman kunto alkoi kohentua pikkuhiljaa. Lämmin kiitos Seinäjoen eläinklinikalle hyvästä hoidosta. Asuntoauto saatiin Matalamäen autosähkö-firmaan, jossa reipas korjausmies sai auton lämmityslaitteen toimimaan. Kiitos heillekin hyvästä työstä.
 
Eli epätoivoisen perjantai-päivän iltana auto oli pakattuna ja koirat laitettuna. Pääsimme vihdoinkin lähtemään hyvillä mielin reissuun. Meidän ensimmäinen päämäärämme oli Konnevesi, Anne Granströmin ja Hannu Vehniäisen kennel Black Wizard's kotipaikka. Menimme sinne viemään Äijän, hän on yhteinen uroksemme, joten asustelee välillä meilläkin. Nyt taas toistaiseksi Konnevedellä. Voin vaan todeta, että Annen ja Hannun tapaaminen oli reissumme kohokohta. Oli ilo tavata heidät pitkästä aikaa ja nähdä Vapun ja Inton Nuppu-pentu, joka oli kyllä todella kaunis ja vahva, iloinen neiti. Annelle ja Hannulle suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta sekä skumppa-pullosta, joka kuulemma piti ottaa iloon tai suruun. ;) Konnevedeltä lähdimme kohti Enoa myöhään illalla. Matkaa oli paljon ja ajokelit olivat todella huonot. Sakea lumisade hidasti matkaa ja olimme perillä Enossa vasta kolmen jälkeen yöllä. Yövyimme näyttelypaikan parkkipaikalla asuntoautossa. Kun koirat olivat yöllä ulkoilutettu, pääsimme vihdoin nukkumaan. Eipä siinä paljon nukuttu, kun lumiaurat aloittivat työnsä aamuviiden aikaan. Eli se siitä nukkumisesta.
 
Lauantai-aamu valkeni ja edessä oli ensimmäinen näyttelypäivä. Amerikanakitojen tuomarina toimi Leni Finne, sama tuomari arvosteli myös Heidin islanninlammaskoirat. Ensimmäisenä kehässä esiintyi pentuni Zoni, joka meni kuin vanha tekijä, vaikka ensimmäistä kertaa olikin näyttelyissä. Saimme kunniapalkinnon ja samalla Zoni oli rotunsa paras pentu, muita pentuja ei ollut. Inton vuoro oli seuraavana. Hän sai avoimesta luokasta erinomaisen ja voitti luokan, mutta paras uros -kehässä jäi toiseksi saaden vara-sertin. Se oli pienestä kiinni, koska viimeinen serti olisi valmistanut Intosta muotovalion. Irina meni seuraavana kehään. Hän sai erinomaisen ja voitti avoimen luokan nartut. Lopuksi Irina voitti nartut, sai sertin ja valmistui näin ollen muotovalioksi ja lopuksi oli vielä rotunsa paras, joten riemulla ei ollut rajaa! Heidin issikat esiintyivät seuraavana kehässä. Simba (oik.) sai erinomaisen, voitti luokkansa ja lopuksi oli vielä paras uros sekä rotunsa paras. Siru oli vilkkaalla päällä eikä oikein malttanut esiintyä, mutta hyvin se lopuksi meni ja laatuarvosteluna tuli erittäin hyvä.

Kehien jälkeen menimme autoon ottamaan päiväunet, koska edellisen yön unet jäivät todella lyhyeksi. Viitosryhmän kehässä käytiin vielä ennen Keuruulle päin lähtöä. Siellä tuomaroi Pekka Teini. Simba ei valitettavasti päässyt jatkoon, Irina pääsi, mutta tippui lopussa pois. Pieni ilmalentokin tuossa kehässä nähtiin, kun matto luisui altamme ja meikäläinen lensi kaaressa selälleni kesken hienon esityksen. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ensimmäisen päivän näyttelyt olivat ohi ja olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Lähdimme saman tien ajelemaan Keuruuta kohti, onneksi ajokelit olivat hyvät poispäin tultaessa. Olimme hyvissä ajoin jo Keuruulla lauantai-iltana. Koirien lenkityksien ja parin tunnin illanvieton jälkeen unen saanti oli helppoa ja nukuimme hyvin sunnuntai-aamuun.

Sunnuntaina kehät alkoivat taas aamusta. Heidin koirat arvosteltiin pihalla, onneksi AA-kehät olivat sisällä. Meidän tuomarinamme oli Riitta Lahtovaara. Emme nähneet Heidin esityksiä, mutta pian hän saapui taas ROP-ruusukkeen kanssa hymyssä suin ja Sirukin oli ollut toiseksi paras narttu saaden vara-sertin eli hienosti meni putkeen Heidillä tämäkin päivä, onnea! Amerikanakitat alkoivat ja Zoni (vas.) oli kehässä ensimmäisenä kahden muun urospennun kanssa. Zoni voitti urospennut ja sai kunniapalkinnon. Jäimme odottamaan narttupennun arvostelua, mutta hän ei saanut kunniapalkintoa, joten Zonista tuli automaattisesti rotunsa paras pentu. Täällä näyttelyissä oli kolmaskin kasvattini, joka kilpaili junioriluokassa, Midian's Mr Mic Mac. Hän sai erittäin hyvän ja voitti junioriluokan, hyvin meni sellaisessa irtoturkissa. Seuraavana kehään asteli Into. Jännitys oli huipussaan, koska toivoimme kovin, että Into valioituisi tässä näyttelyssä. Tuomari tutki Intoa hymyillen ja meitä jännitti kehän laidalla. Silloin joku nainen koputti olkapäähäni ja ilmoitti, että valkoinen pentu oli lähtenyt kevythäkistä tutkimaan näyttelypaikkaa. Onneksi ystävälliset ihmiset olivat ottaneet hänet kiinni, kiitos asianomaisille! Jouduin lähteä katsomaan, miten poika oli häkistä ulos päässyt ja juuri sillä hetkellä kun olin poissa, Into oli palkittu sertillä, joka valmisti hänet viiden maan valioksi. En nähnyt tuota huipennusta, mutta voin vain kuvitella Helin suuren riemun. Irina meni kehään viimeisenä. Hän sai valioluokasta erinomaisen ja luokkavoiton, mutta jäi paras narttu -kehässä toiseksi heikon turkin takia. Nartut voitti Lepoparran kasvatti, jonka isä on Midian's-kasvatti. Onnea heille sertistä, hieno tyttö. Lopuksi Intosta leivottiin vielä rotunsa paras! Kerrassaan hienoa! Onnea Heli ja Into ja Heidille suuret onnittelut kahden päivän rotunsa paras voitoista!

Ryhmissä esitin Inton ja pääsimme jatkoon, mutta emme selvinneet siitä palkintosijoille asti. Heidi ja Simba pyörähtivät myös ryhmässä, mutta jatkosijaa ei tullut. No, ei makeaa mahan täydeltä, meillä oli hienot näyttelymenestykset ja kaksi uutta Midian's -valiota valmistui. Into, Midian's Intense Dragon, Fin, Rus, Lt, Ltv & Est Mva, EstJV-06 (oik.) sekä Irina, Midian's In Your Hope, Fin & Rus Mva (vas.). Waude!

Keuruulta matka sujui iloisissa tunnelmissa kohti Nurmoa. Olimme lopen uupuneita, mutta onnellisia. Koiratkin olivat väsyneitä, mutta reissun aikana meillä ei ollut mitään ongelmia koirien kanssa. Ne matkustivat kiltisti ja jopa Alise-pentukin osasi käyttäytyä kuin olisi aina reissannut. Kilometrejä tuli yhteensä 1100, jotka super-kuski Heli ajoi yksin! Kiitos Helille ja Heidille ikimuistoisesta reissusta! Kivaa oli ja alkuhankaluuksien jälkeen kaikki sujui loistavasti. Kiitos myös tuomareille, joilla oli silmää koiriemme kauneudelle ja komeudelle!

 
 
  
Reipas matkalainen Alise